Kantavan väliseinän purkaminen

Lähtötilanne, kuva otettu olohuoneen puolelta ja seinän takana siis keittiö.

Lähtötilanne, kuva otettu olohuoneen puolelta ja seinän takana siis keittiö.

Keittiö alku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään saimme vihdoinkin kaksiosta keittiön ja olohuoneen välisen seinän auki, vaikka valmista ei vielä ole, niin oli mukava päästä näkemään huoneiston uusi, avarampi ilme!

Lähtötilannehan oli se, että emme tienneet onko seinässä kantavia rakenteita, mutta melko varmoja asiasta olimme. Seinä kulki aika lailla asunnon keskellä ja mitä viisaammilta olimme kuulleet, niin monesti tämän ikäluokan taloissa kantavia seiniä on lähes jokainen.

Nopeasti tuo tuli varmistettua, kun olimme saaneet tieltä pois lastulevyt, pahvit ja raakalaudat sekä tietenkin purut, joita seinien välistä sai pöllytellä useita jätesäkillisiä. Runkopuut oli ylhäältä lovettu ja päällä makasi kakkosnelonen (jonka yllä kulkee lattian juoksut).

Seinän runkopuut oli ylhäältä lovettu, tuskin huvikseen.

Seinän runkopuut oli ylhäältä lovettu, tuskin huvikseen.

Vanhat lämmitysputket ja neljä runkotolppaa odottaa irroitustaan.

Vanhat lämmitysputket ja neljä runkotolppaa odottaa irroitustaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Otimme myös yläkerasta lattian auki tuolta kohdalta, jotta pääsimme näkemään yläpuolisen rakenteen ja tarkoitus oli myös rakentaa väliaikaiset tuet yläkautta. Neljä runkotolppaa tulisi lähtemään tieltä pois vajaan kolmen metrin matkalta. Matkaahan tuossa ei hirveästi ollut, mutta painoa varmasti sitäkin enemmän.

Runkopuiden yläosat pätkäistiin ennen irroitusta.

Runkopuiden yläosat pätkäistiin ennen irroitusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mietimme aluksi väliaikaisia tolppia vierelle, yläkerrasta tukemista jne. mutta eilen veljpojan kanssa päätimme, että ei se katto mihinkään tuolta matkalta notkahda, kun runkotolpan toinenkin pää on kuitenkin seinän sisällä tuettuna. Ensiksi vanhat lämmitysputket poikki puukkosahalla, puukkosahalla, puukkosahalla…on muuten ihan hyvä ostos ollut ja ahtaistakin paikoista on saanut nauloja ja puita katkottua. Ei ollut vettä sisällä vaikka jostakin syystä yläpäät oli tulpattu…järjellä kun ajatteli, niin ei niissä vettä voinut olla, koska kyseinen lämmitysjärjestelmä ei ollut enää käytössä. Silti piti varovasti pieni reikä putkeen tehdä ja tilanne tarkistaa :).

lämmitysputket tulpattuna.

lämmitysputket tulpattuna.

 

 

 

 

 

 

Sitten oli vuorossa neljän runkotolpan katkaiseminen. Ensimmäinen poikki, ei notkahtanut. Toinen poikki, vieläkään ei mitta muuttunut katon ja lattian välillä. Kolmannen tolpan katkaisun jälkeen hyvästelimme velipojan kanssa toisemme, ristinmerkit rintaan ja puukkosaha, puukkosaha käteen. Tolppa poikki ja ei tullut katto niskaan! Seuraavaksi kaksi 115×115 liimapuutolpaa päihin ja kolmas näiden kahden päälle. Painoivat pirulaiset sen verran, että ihan helppoa ei mallailu kahdestaan ollut…isäukko kävi juuri pyörähtämässä, joten lisäkäsiä oli kriittisille hetkille ja tolpat menikin suht helposti paikalleen. Toki jouduttiin lekaa näyttämään, kun Joni oli juuri sopivan mittaisiksi tolpat katkaissut. Sitten ylätolppa kiinni ylhäältä päin ja pystytolpat alhaalta. Näin ei jäänyt ruuveja näkyviin (Laitan kyllä vielä mielenrauhan saavuttamiseksi pari ruuvia yläosiinkin). Mitä lysti maksoi? Kolmen metrin pituisia liimapuutolppia meni kolme kappaletta ja ne maksoivat 90 euroa (paikallisesta liikkeestä olisi maksanut 115 euroa tingittynä, joten kävin ne Kuopiosta), ruuveihin upposi 20 euroa, mutta ostin niitä samalla ”säkillisen”. Aikaa hommaan meni kokonaisuudessaan vajaa kaksi päivää, koska mm. raakalaudat pyrimme saamaan ehjinä irti ja toki piti suunnitella toteutus.

Tolpat paikallaan...vielä hienosäätöä.

Tolpat paikallaan…vielä hienosäätöä.

Hienosäätäjä.

Hienosäätäjä.

Pystytolppa alhaalta lovettuna.

Pystytolppa alhaalta lovettuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Valmis".

”Valmis”.

 

 

 

 

 

 

Nyt, kun kokonaisuuden näkee, niin ehkä emme laitakaan oviaukkoa umpeen.

 

/Jarkko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lomailua, remontin suunnittelua ja elämästä nauttimista

Mitteepä kuuluu näin 2014 vuoden viimeisinä päivinä, vuan mistäpä sitä tietää kukkaan ettei olis muutenni viimesiä?

Tuosta Sawonmaalaisesta ajatelmasta onkin hyvä hypätä siihen, että tässä on lähipäivinä juurikin elämästä nautittu ja näin on tarkoitus tehdä jatkossakin.

Vietimme Joulun Vuokatissa isolla porukalla ja vanhempieni vuokraama mökki antoi mukavat puitteet niin avantouinnin kuin leivinuunin lämmössä löhöilylle. Perinteisesti ruokaa tuli syötyä juurikin niin paljon kuin vain maha antoi periksi ja pöytäjääkiekkopeliä naputeltua sormet verillä.

Remontti ei muuten ole edennyt mihinkään, stressiä ei ole sen suhteen otettu vaan tämä on ollut sitä akkujen latailua ja remontin suunnittelua.

Seuraavana vuorossa on kantavan seinän tukeminen 115×115- kokoisilla liimapuupalkeilla (jotta saadaan yläkerran kylmän huoneen lattiapurut paikalleen ja täten turha lämpöhukka pois), makuuhuoneesta siistitään sinne jäävät yläkaapistot, wc:n/ kylpyhuoneen purkamista jatketaan lattiasta.

Liimapuupalkit jää näkyville, väri voisi olla sama "turve" kuin lautaseinissäkin.

Liimapuupalkit jää näkyville, väri voisi olla sama ”turve” kuin lautaseinissäkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Makuuhuoneen yläkaapit ovia vailla, myös lautaseinät saa saman sävyn kuin alempana.

Makuuhuoneen yläkaapit ovia vailla, myös lautaseinät saa saman sävyn kuin alempana.

 

 

 

 

 

 

 

Ennen kuin kylppärin lattiaa päästään valamaan, tulee uudet vesiputket ja viemärit vetää paikalleen. Edelleen on selvittämättä, että mistä kautta lämminvesi tuonne kaksioon tulee. Onko kukaan todennut lämpökameran tai vastaavan laitteen hyötyä suhteessa siihen, että ei tarvitse ottaa lattioita auki oletuksella ” tästä ne täytyy kulkea”? Entä kannattaako jättää hyväkuntoiset purut kylppärin lattiavalun alle vai korvata ne jollakin muulla?

Näihin kysymyksiin päätetään tämä vuosi ja toivotellaan kaikille Hyvää Uutta Vuotta!